Hevosen madotus

Nykyisin suositellaan kohdennettua loishäätöä, jotta voisimme hallita loislääkkeillekin pikkuhiljaa kehittyvää reistenssiä. Ulosteesta lasketaan madon munien määrä grammassa ulostetta EPG. Hevoset, joilla on matala EPG tai ei todeta matoja, ei ole tarpeen matolääkettä antaa.

Loistutkimukset kannattaa ottaa säännölliseksi osaksi tallin terveydenhuoltoa. Suosittelemme aikuisille hevosille loismunien määritystä ulosteesta keväisin ja aina jos herää epäily, että oireet voisivat johtua madoista. Syksyisin suosittelemme laidunkauden päätyttyä lääkitsemistä heisimatoihin tehoavalla valmisteella.

Loistutkimusten tuloksista on syytä pitää kirjaa, näin kertyy tietoa oman tallin tilanteesta, sekä hevosten ominaisuuksista, toiset saavat helpommin matoja kuin toiset.

Varsoilla ja alle kolmen vuoden ikäisillä hevosilla madotus on tiuhempaa, pikkuvarsana useammin infektiopaineesta riippuen ja kolmevuotiaanakin vielä neljä kertaa vuodessa voi olla tarpeen.

Tärkeää on myös matolääkityksen tehon seuranta. Uusintanäytteet olisi syytä ottaa 10-14 vrk lääkityksen jälkeen ja tuloksia verrataan ennen lääkitystä saatuihin EPG-arvoihin.

Laidunkierto ja tarhojen siivous ovat lääkitysten ohella merkittävä osa nykyaikaista sisäloistorjuntaa.